Tuomarinkylän vinttikoirakeskuksessa tapahtui…

Sisko ja sen veli olivat taas tienpäällä mitä pentunäyttelyihin tulee. Dotti-tyttömme Wyomaers Illegal Cat vietti Maijan hoidossa koko viikonlopun emännän nauttiessa lakkiaiskahveja kahden nuoren ja kauniin ylioppilastytön luona.

 Lauantaina Dottin ansiot olivat 1Kp, Pn1 ja Vsp. Dottia esitteli kehässä Wyomaers girlsien kasvattaja Katja. Hänen asiantuntevuutensa ja varmaotteisuutensa herätti Dotti Pottisen prinsessa Ruususen unesta. Pottinen on ollut melko unelias haaveilija juoksun jälkeen, mutta selvää virkistäytymistä on jo olemassa. Assu Wyomaers I`m Cat Enough kahmaisi taas pokaalit  (Rop-pentu)kotiinpäin. Tuomarina oli Annukka Paloheimo.

Sunnuntaina osat sitten kääntyivät ja Dotti Pottisen pokaalisarja ja ruusukevalikoima lisääntyi. Dottin ansiomerkit olivat 1Kp, Pn1, Rop-pentu ja Ryp4. Ei voida olla kuin tyytyväisiä. Tuomarina oli Paula Valakari.

Tapasimme sunnuntaina näyttelyssä myös Dotti Pottisen hyvän ystävän Chili Con Carnen . Chilin menestys oli Pottisen lailla suurenmoista. Jälleennäkeminen oli suloista pulustelua.

Ilma oli molempina päivinä lämmin jopa helteinen. Onneksi sisko ja sen veli jaksoivat ”hymyillä” koko näyttelyn ajan. Se tuotti tulosta.

Lappeenrannan pentunäyttely 21.5.2009

Sisko ja sen veli eli Wyomaers Illegal Cat ja Wyomaers  I´m Cat Enough  matkasivat Lappeenrantaan pentunäyttelyyn epävakaisen sään vallitessa.

Illegal Cat eli Dotti Pottinen on ollut hieman alamaissa juoksun jälkeen, mutta reipastui kuitenkin Maijan käsittelyssä ja sai näyttelytuloksena 1Kp, PN1 ja VSP pentu. Dottille pentunäyttely oli ensimmäinen, joten tyytyväisiä ollaan tuloksiin.

I´m Cat Enough eli Aslan  sijoittui loistavasti ja toi pokaaleita ja ruusukkeita mukaansa kotiin Espooseen oikein roppakaupalla.  Aslanin tulokset olivat 1Kp, PU1, ROP pentu ja RYP3.

Tuomarina toimi Eeva Resko.

Äiti Regina se jännitti Elkkilässä, miten kakarat sijoittuvat ja käyttäytyvät. Ei moittimista, kaikki meni perfekt ja siitä kiitos myös Maijalle.

Bisukkaneidit Valborgina saaressa

Bisukkaneitien matka Paratiisisaarellemme sujui nukkumisten merkeissä. Pienet saaristolaivurimme nukkuivat koko merimatkan niin sikeästi, ettei kuohuviinipullon korkkien poksahduksetkaan saaneet niitä pahemmin hereille.

Lillankin oli rauhallinen rantautuessamme eikä temppuillut veneen kaiteilla kuten ennen niin monesti on tapahtunut. Onneksi tytöillä on pelastusliivit. Dotti näytti Lillanin vanhoissa pelastusliiveissä vähän nuhruiselta, kun taas prinsessa loisti uudet liivit päällään että oksat pois! Sanotaan, että vaatimattomuus kaunistaa. No mene ja tiedä. Lillan kyllä ottaa kaiken irti paistatellessaan parrasvaloissa. Dotti tuntuu taas olevan taustavaikuttaja. Sopivasti tuo itseään esille, kun tarvis!

Ohittaessamme merivartioaseman kamerat tallentavat Lillanin esityksen helikopterikentällä. Sen on aina pakko päästä tekemään pari pyörähdystä asemalla. Ensin alueen toisen kameran eteen ja sitten toisen. Pikku narsisti tuo meidän Lillan. 

Tuliaisina tytöt toivat kevään ensimmäiset punkit. Ne inhottavat verta imevät ötökät ovat heränneet talven jälkeen taas kiusaamaan ihmisiä ja eläimiä.

Matka takaisin kotiin mantereelle oli myrskyisä. Onneksi tytöt ovat kunnon laivureita ja venettä ohjasi kunnon kippari!

Meidän tytöt ovat heittäneet talvimanttelinsa takaisiin garderoobiin. Kurapuvut ovat tulleet tilalle ja bisukkaneidit saavat ihastusta osakseen kyläraitilla. Emäntäkin pukeutuu usein punaiseen, joten täydelliset naiset eivät ole vain amerikkalaista hömppää vaan totista totta koto-Suomessa.

Match-show 8.3.2009 Keravalla

Sunnuntai-aamuna koirat boxiin ja menoksi! Suuntana Dottilla ja Kipalla, Aslanilla ja Tealla sekä Maijalla on Kerava. Kyseessä on Dottin ja Aslanin ensimmäinen ”pentunäyttely”, josta lähdetään hakemaan kokemuksia myöhempiä näyttelyitä silmälläpitäen.

Dotti ja Aslan

Pentunäyttelyyn on ilmoittautunut toista sataa erirotuista pentua, joten päivä on pitkä ja väsyttävä. Tavaratalo Prisman parkkihalli on näyttelytilana. Parkkitila kun on, lattiat ovat likaiset ja pölyiset. Saamme kuitenkin pidettyä siskon ja sen veljen puhtaana ja esiintymiskelpoisena loppuun asti. Molemmat koirat pääsevät loppusuoralle asti, mutta voittajaksi kumpikaan ei yllä. Voiton vie kaunis Suomenajokoira. Olemme hieman pettyneitä, koska Dotti ja Aslan ovat mielestämme maailman kauneimmat koirat!

Dotti kehässä

Pääasia kuitenkin on, että näemme, miten koiramme suhtautuvat toisiin koiriin näyttelytilanteessa ja samalla saamme myös itse hieman kokemusta tulevaa silmälläpitäen. Onneksi meillä on Maija mukana tukemassa, esittämässä koiriamme ja kertomassa näyttelykokemuksistaan. Teimme tutkimusmatkan ja olemme tyytyväisiä ”välierässä” saatuun punaiseen nauhaan.

Sulassa sovussa

Lillanin ja Dottin kaverit

Mistä kaikki alkoi

Bichon frisé rotuna oli minulle vieras vielä nelisen vuotta sitten. Olin ajatellut jo pitempään koiran hankkimista, kun poikamme Max oli veljensä Hansin tavoin muuttanut pois ja jättänyt äidin sydämessä tilaa vielä yhdelle ehkä kahdelle. Toki mieheni Larsilla on pysyvä jalansija sydämessäni, mutta kaipasin silti täydennystä pikkukoiran muodossa. Olimme olleet jo yhden persoonallisen koiran omistajia, länsi-ylämaan terrieri Bobin. Tuo mainio keksi-kerjäläinen ja valkoinen koira eli 13,5- vuotiaaksi, vaikka sen elämä oli vaikeaa. Westieillä oli laajemminkin suuria iho-ongelmia 70- ja 80-luvun tienoilla ja meidän Bobilla ongelmat olivat hyvin suuret. Silloin päätin, että valkoista koiraa en enää ota, jos ihosairaudet ovat kaikkien valkoisten koirien ongelmana. Toisin kävi, valkoinen koira tuli!