keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Palattu on!


Jossain vaiheessa jo mietin, että pitäiskö lopettaa kirjaaminen blogiin. Mutta ei. Onhan nämä palleroiset valkoiset niin ihania ja aina niistä jotakin kirjoitettavaa löytyy. Emäntä on ollut kovin sairaana viime vuonna, eikä ollut mitään mukavaa kirjoitettavaa.

Bichontytöt olivat kovin huolehtivia. Lillanista tuli emännän hoitaja eikä tytöt jättäneet emäntäänsä hetkeksikään. Laumadynamiikka alkoi siirtyä ei- toivotuille urille ja Lillan primadonnamme otti selvästi johtajuuden niin ihmisten kuin koirienkin puolesta. Pikkutytöt,  Dotti Pottinen ja Regina, pelkäsivät  primadonnan elkeitä ja kesällä oli täyssota käynnissä.

Tilanne meni niin pahaksi, että jouduin ottamaan yhteyttä ongelmakoirakouluttaja  Erkku Kottoseen. Lillanille oli sattunut pari tapaturmaa, joista aiheutui kipuja ja sitten vielä lisäksi emännän sairaus. Nämä molemmat asiat johtivat siihen, että Erkun kehotuksesta otin yhteyttä osteopaatti Maaria Kaiperlaan.  Hän hoitaa eläimia ja ihmisiä sakraali-kraniaalisin metodein . Apu löytyi kahden kerran jälkeen. Samalla myös tarkensimme Lars G kanssa otettamme Lillaniin ja pienillä konsteilla tilanne alkoi normalisoitua. Lillan ei enää saa ruokaa ensimmäisenä, ulos mennään emäntä ja isäntä edellä jne.  Pieniä asioita, mutta suuria koiran kasvatuksessa.

Primadonna Lillan on aivan omaa luokkaansa koirana. Vahva Wyomaers-koira, jolla itsetunto kohdallaan, mitä se nyt joskus menee vähän yli äyräitten. Lillan, esikoisemme, on aivan huippukoira. Ikää on kohta 7 vuotta ja edelleen ihailtavan  haastava luonteeltaan.

Tässä nyt pikkuhiljaa mennään eteenpäin ja emännän osa-aikaeläke antaa mahdollisuuden olla enemmän koirien kanssa.