tiistai 29. syyskuuta 2009

Hauvahuvila

Meidän tytöt käy hauvahuvilalla aina tiistaisin. Huvila sijaitsee Koirakeitaan tiloissa Vantaankoskella. Hui, miten kivaa siellä on. Tiistaiaamuisin tytöt tietävät, että tänään matkataan huvilalle, koska karstaaminen tapahtuu jo heti aamusella. Kauniiksi laittautuminen on aina välillä hieman mutkikasta puhumattakaan hampaidenpesusta. Lillanilla on nimittäin tapana häipyä maisemista, kun karsta otetaan esille. Lopulta kuitenkin tytöt näyttävät ihanilta ja matka voi alkaa. Hauvahuvilassa odottaa Eero, Greta ja monta muuta hyvää leikkikaveria. Eero on saman rotuinen bisukka ja se on tytöille tietenkin mieleen. Ei sen puoleen, tytöt kyllä tykkäävät melkein kaikista roduista. Tosin Lillan on koppava narttu ja kun se on ”sillä tuulella”, niin vain saman rotuiset kelpaavat kaveriksi. Lillanilla on superego pikku kropassaan. Komentelee ”rottistakin” huvilalla. Onneksi jotkut ovat viisaampia eivätkä välitä Lillanin komentelusta.

Dotti taas on kaikkien kaveri. Touhukas pikkumuija syöksyy heti aamusta leikkimään eikä välitä yhtään, vaikka emäntä lähtee. Hauvahuvilassa leikitään, ulkoillaan ja levätään, vaikka se joskus onkin hieman vaikeaa ainakin Dottiskalle, meidän ikiliikkujalle. Hoitotädit huolehtivat koirista erittäin hyvin ja tilaa on temmeltää mielin määrin.

Hauvahuvila on ratkaisu esimerkiksi yksinäiselle koiralle. Kerran viikossa koko päivän on mahdollista peuhata ja leikkiä muiden koirien kanssa. Siellä on tosi kivaa ja kotiin tullessa nukuttaa niin paljon, että…

keskiviikko 19. elokuuta 2009

Bisukkaneidin elämä on ihanaa!

Viimeinenkin koivu on nyt tontiltamme kaadettu. Se oli jo puoliksi laho sisältä, joten turvallisuussyistä sen aika oli joutua kauniiksi halkopinoksi pihallemme.

Lillan on bisukkaneiti, joka osaa ottaa ilon irti kaikesta mahdollisesta niin suuresta kuin pienestäkin tapahtumasta. Sahanpurukasa on niiiiin vastuttamattoman ihana sen mielestä….


perjantai 17. heinäkuuta 2009

Och vad hände sen...


Vår resa till Puumala var jättefin. Jag skriver om vår resa på min Elämäni estetiikka-sidorna.

Dotti Pottinen var hos Maija och bichonflickorna under vår Savolaxresa. Dotti fick en verklig lärdom av mamma Regina. Urho-valpen orkade hålla i gång från morgon till kväll och försökte betäcka vår lilla gumma Dotti hela tiden. Jag trodde, att Dotti inte kunde ta vara på sig själv, men lyckligtvis förstod Dotti att hoppa upp i soffan. Vår lilla gumma är för snäll och nästan utan egen vilja.
På lördagen var Dotti Pottinen med Maija på hundutställning i Tusby. Dotti tävlade i juniorklassen första gången. Dotti fick Utmärkt4. Domare var Marja Talvitie.
I Hyvinge på söndagen fortsatte Dotti i samma takt och fick Utmärkt3. Domare var Markku Kipinä.
Det var ett fint veckoslut. Dotti trivs hos Maija och tycker om att leka med mamma Regina. Jag är glad och tacksam, att Maija orkar sköta Dotti Pottinen och ta henne till utställningarna.




perjantai 3. heinäkuuta 2009

Tytöt ja Linus


Hejsan alla bichonvänner!

Flickorna var senaste veckoslut hos Aslan, Frodo och Luca. Jag tackar ännu Tea, för att hon orkade sköta tre egna samt våra två hundar. Prins Aslan blev jätteförtjusad i vår lilla gumma Dotti.

Inkommande veckoslut firar jag, Lars G och vår prinsessa Lillan i södra Savolax i Puumala. Jag hoppas, att det vackra vädret fortsätter. Maten försöker vi få på nät, men för säkerheten besöker vi lokala andelslaget. Vår lilla Dotti reser igen till Maija. Dotti Pottinen är som en zigenare, den tycker att röra på sig och saknar inte oss. Prinsessan Lillan får vara nummer ett några dagar och den rollen tycker hon mycket om.

Jag har kanske nästa vecka något intressant att berätta om vår resa och också om Dottis dagar hos Maija.

perjantai 5. kesäkuuta 2009

Tuomarinkylän vinttikoirakeskuksessa tapahtui…


Sisko ja sen veli olivat taas tienpäällä mitä pentunäyttelyihin tulee. Dotti-tyttömme Wyomaers Illegal Cat vietti Maijan hoidossa koko viikonlopun emännän nauttiessa lakkiaiskahveja kahden nuoren ja kauniin ylioppilastytön luona.

 Lauantaina Dottin ansiot olivat 1Kp, Pn1 ja Vsp. Dottia esitteli kehässä Wyomaers girlsien kasvattaja Katja. Hänen asiantuntevuutensa ja varmaotteisuutensa herätti Dotti Pottisen prinsessa Ruususen unesta. Pottinen on ollut melko unelias haaveilija juoksun jälkeen, mutta selvää virkistäytymistä on jo olemassa. Assu Wyomaers I`m Cat Enough kahmaisi taas pokaalit  (Rop-pentu)kotiinpäin. Tuomarina oli Annukka Paloheimo.

Sunnuntaina osat sitten kääntyivät ja Dotti Pottisen pokaalisarja ja ruusukevalikoima lisääntyi. Dottin ansiomerkit olivat 1Kp, Pn1, Rop-pentu ja Ryp4. Ei voida olla kuin tyytyväisiä. Tuomarina oli Paula Valakari.

Tapasimme sunnuntaina näyttelyssä myös Dotti Pottisen hyvän ystävän Chili Con Carnen . Chilin menestys oli Pottisen lailla suurenmoista. Jälleennäkeminen oli suloista pulustelua.

Ilma oli molempina päivinä lämmin jopa helteinen. Onneksi sisko ja sen veli jaksoivat ”hymyillä” koko näyttelyn ajan. Se tuotti tulosta.




lauantai 23. toukokuuta 2009

Lappeenrannan pentunäyttely 21.5.2009


Sisko ja sen veli eli Wyomaers Illegal Cat ja Wyomaers  I´m Cat Enough  matkasivat Lappeenrantaan pentunäyttelyyn epävakaisen sään vallitessa.

Illegal Cat eli Dotti Pottinen on ollut hieman alamaissa juoksun jälkeen, mutta reipastui kuitenkin Maijan käsittelyssä ja sai näyttelytuloksena 1Kp, PN1 ja VSP pentu. Dottille pentunäyttely oli ensimmäinen, joten tyytyväisiä ollaan tuloksiin.

I´m Cat Enough eli Aslan  sijoittui loistavasti ja toi pokaaleita ja ruusukkeita mukaansa kotiin Espooseen oikein roppakaupalla.  Aslanin tulokset olivat 1Kp, PU1, ROP pentu ja RYP3.

Tuomarina toimi Eeva Resko.

Äiti Regina se jännitti Elkkilässä, miten kakarat sijoittuvat ja käyttäytyvät. Ei moittimista, kaikki meni perfekt ja siitä kiitos myös Maijalle.



tiistai 19. toukokuuta 2009

Bisukkaneidit Valborgina saaressa


Bisukkaneitien matka Paratiisisaarellemme sujui nukkumisten merkeissä. Pienet saaristolaivurimme nukkuivat koko merimatkan niin sikeästi, ettei kuohuviinipullon korkkien poksahduksetkaan saaneet niitä pahemmin hereille.

Lillankin oli rauhallinen rantautuessamme eikä temppuillut veneen kaiteilla kuten ennen niin monesti on tapahtunut. Onneksi tytöillä on pelastusliivit. Dotti näytti Lillanin vanhoissa pelastusliiveissä vähän nuhruiselta, kun taas prinsessa loisti uudet liivit päällään että oksat pois! Sanotaan, että vaatimattomuus kaunistaa. No mene ja tiedä. Lillan kyllä ottaa kaiken irti paistatellessaan parrasvaloissa. Dotti tuntuu taas olevan taustavaikuttaja. Sopivasti tuo itseään esille, kun tarvis!

Ohittaessamme merivartioaseman kamerat tallentavat Lillanin esityksen helikopterikentällä. Sen on aina pakko päästä tekemään pari pyörähdystä asemalla. Ensin alueen toisen kameran eteen ja sitten toisen. Pikku narsisti tuo meidän Lillan. 

Tuliaisina tytöt toivat kevään ensimmäiset punkit. Ne inhottavat verta imevät ötökät ovat heränneet talven jälkeen taas kiusaamaan ihmisiä ja eläimiä.

Matka takaisin kotiin mantereelle oli myrskyisä. Onneksi tytöt ovat kunnon laivureita ja venettä ohjasi kunnon kippari!


maanantai 13. huhtikuuta 2009

Meidän tytöt ovat heittäneet talvimanttelinsa takaisiin garderoobiin. Kurapuvut ovat tulleet tilalle ja bisukkaneidit saavat ihastusta osakseen kyläraitilla. Emäntäkin pukeutuu usein punaiseen, joten täydelliset naiset eivät ole vain amerikkalaista hömppää vaan totista totta koto-Suomessa.




maanantai 9. maaliskuuta 2009

Match-show 8.3.2009 Keravalla


Sunnuntai-aamuna koirat boxiin ja menoksi! Suuntana Dottilla ja Kipalla, Aslanilla ja Tealla sekä Maijalla on Kerava. Kyseessä on Dottin ja Aslanin ensimmäinen ”pentunäyttely”, josta lähdetään hakemaan kokemuksia myöhempiä näyttelyitä silmälläpitäen.

Dotti ja Aslan

Pentunäyttelyyn on ilmoittautunut toista sataa erirotuista pentua, joten päivä on pitkä ja väsyttävä. Tavaratalo Prisman parkkihalli on näyttelytilana. Parkkitila kun on, lattiat ovat likaiset ja pölyiset. Saamme kuitenkin pidettyä siskon ja sen veljen puhtaana ja esiintymiskelpoisena loppuun asti. Molemmat koirat pääsevät loppusuoralle asti, mutta voittajaksi kumpikaan ei yllä. Voiton vie kaunis Suomenajokoira. Olemme hieman pettyneitä, koska Dotti ja Aslan ovat mielestämme maailman kauneimmat koirat!

Dotti kehässä

Pääasia kuitenkin on, että näemme, miten koiramme suhtautuvat toisiin koiriin näyttelytilanteessa ja samalla saamme myös itse hieman kokemusta tulevaa silmälläpitäen. Onneksi meillä on Maija mukana tukemassa, esittämässä koiriamme ja kertomassa näyttelykokemuksistaan. Teimme tutkimusmatkan ja olemme tyytyväisiä ”välierässä” saatuun punaiseen nauhaan.

Sulassa sovussa

keskiviikko 4. maaliskuuta 2009

sunnuntai 22. helmikuuta 2009

Mistä kaikki alkoi

Bichon frisé rotuna oli minulle vieras vielä nelisen vuotta sitten. Olin ajatellut jo pitempään koiran hankkimista, kun poikamme Max oli veljensä Hansin tavoin muuttanut pois ja jättänyt äidin sydämessä tilaa vielä yhdelle ehkä kahdelle. Toki mieheni Larsilla on pysyvä jalansija sydämessäni, mutta kaipasin silti täydennystä pikkukoiran muodossa. Olimme olleet jo yhden persoonallisen koiran omistajia, länsi-ylämaan terrieri Bobin. Tuo mainio keksi-kerjäläinen ja valkoinen koira eli 13,5- vuotiaaksi, vaikka sen elämä oli vaikeaa. Westieillä oli laajemminkin suuria iho-ongelmia 70- ja 80-luvun tienoilla ja meidän Bobilla ongelmat olivat hyvin suuret. Silloin päätin, että valkoista koiraa en enää ota, jos ihosairaudet ovat kaikkien valkoisten koirien ongelmana. Toisin kävi, valkoinen koira tuli!

Elämäni eläimet

Elämäni eläimet, bichon-tyttöni  ovat haastaneet minut kirjoittamaan tarinoita koiranelämästä ja vähän muustakin. Bichon frisé-omistajien parista olen löytänyt monta ystävää, jotka ovat innostaneet minua kirjoittamaan omia koirakuulumisiani. Elämä kahden Bichon frisé tytön kanssa ei ole koskaan tylsää ja arjen huippuhetket ovat täynnä pieniä koiramaisia asioita. Hyppysellinen chiliä ja arjesta tulee juhlaa tyttöjen kanssa. Lillanin ja Dottin koiruuksien  lisäksi puutarha- ja remppauutisia voi vilkaista myöhemmin omilta sivuiltaan.