sunnuntai 22. helmikuuta 2009

Mistä kaikki alkoi

Bichon frisé rotuna oli minulle vieras vielä nelisen vuotta sitten. Olin ajatellut jo pitempään koiran hankkimista, kun poikamme Max oli veljensä Hansin tavoin muuttanut pois ja jättänyt äidin sydämessä tilaa vielä yhdelle ehkä kahdelle. Toki mieheni Larsilla on pysyvä jalansija sydämessäni, mutta kaipasin silti täydennystä pikkukoiran muodossa. Olimme olleet jo yhden persoonallisen koiran omistajia, länsi-ylämaan terrieri Bobin. Tuo mainio keksi-kerjäläinen ja valkoinen koira eli 13,5- vuotiaaksi, vaikka sen elämä oli vaikeaa. Westieillä oli laajemminkin suuria iho-ongelmia 70- ja 80-luvun tienoilla ja meidän Bobilla ongelmat olivat hyvin suuret. Silloin päätin, että valkoista koiraa en enää ota, jos ihosairaudet ovat kaikkien valkoisten koirien ongelmana. Toisin kävi, valkoinen koira tuli!

Elämäni eläimet

Elämäni eläimet, bichon-tyttöni  ovat haastaneet minut kirjoittamaan tarinoita koiranelämästä ja vähän muustakin. Bichon frisé-omistajien parista olen löytänyt monta ystävää, jotka ovat innostaneet minua kirjoittamaan omia koirakuulumisiani. Elämä kahden Bichon frisé tytön kanssa ei ole koskaan tylsää ja arjen huippuhetket ovat täynnä pieniä koiramaisia asioita. Hyppysellinen chiliä ja arjesta tulee juhlaa tyttöjen kanssa. Lillanin ja Dottin koiruuksien  lisäksi puutarha- ja remppauutisia voi vilkaista myöhemmin omilta sivuiltaan.