sunnuntai 22. helmikuuta 2009
Mistä kaikki alkoi
Bichon frisé rotuna oli minulle vieras vielä nelisen vuotta sitten. Olin ajatellut jo pitempään koiran hankkimista, kun poikamme Max oli veljensä Hansin tavoin muuttanut pois ja jättänyt äidin sydämessä tilaa vielä yhdelle ehkä kahdelle. Toki mieheni Larsilla on pysyvä jalansija sydämessäni, mutta kaipasin silti täydennystä pikkukoiran muodossa. Olimme olleet jo yhden persoonallisen koiran omistajia, länsi-ylämaan terrieri Bobin. Tuo mainio keksi-kerjäläinen ja valkoinen koira eli 13,5- vuotiaaksi, vaikka sen elämä oli vaikeaa. Westieillä oli laajemminkin suuria iho-ongelmia 70- ja 80-luvun tienoilla ja meidän Bobilla ongelmat olivat hyvin suuret. Silloin päätin, että valkoista koiraa en enää ota, jos ihosairaudet ovat kaikkien valkoisten koirien ongelmana. Toisin kävi, valkoinen koira tuli!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Moi, on tosi kiva huomata uusia koiruussivuja : ) Minäkin olen valkoinen koira, olen Coton poika Vinski. Minun sivuille voi myös tulla moikkailemaan ja tutustumaan poikien elämään.
VastaaPoistaWautsi! Ompas hienot sivut!
VastaaPoistaMarianna ja pojat
Hei Kipa ja tytöt
VastaaPoistaOnnittelut erittäin hienoista sivuista. Ne jatkavat joulukortista tuttua tyylisarjaa.
Toivon, että Lasse saa tahtonsa läpi ja piha säilyy ilman muhkeampia maansiirtotöitä.. Meillä suunnitellaan nimittäin nurmikon vaihtoa ja sehän ei välttämättä ole bichon-ystävän päiväuni...
Reissusta palattiin ja mukavaa oli. Miten ihmeessä saisi vaan vaatekaappeihin raivattua lisää tilaa. On vissiin lähdettävä hekariostoksille...
Kevättä rinnassa, toivotteleepi Espoolaiset kaverit