Palattu on!

Jossain vaiheessa jo mietin, että pitäiskö lopettaa kirjaaminen blogiin. Mutta ei. Onhan nämä palleroiset valkoiset niin ihania ja aina niistä jotakin kirjoitettavaa löytyy. Emäntä on ollut kovin sairaana viime vuonna, eikä ollut mitään mukavaa kirjoitettavaa.

Bichontytöt olivat kovin huolehtivia. Lillanista tuli emännän hoitaja eikä tytöt jättäneet emäntäänsä hetkeksikään. Laumadynamiikka alkoi siirtyä ei- toivotuille urille ja Lillan primadonnamme otti selvästi johtajuuden niin ihmisten kuin koirienkin puolesta. Pikkutytöt,  Dotti Pottinen ja Regina, pelkäsivät  primadonnan elkeitä ja kesällä oli täyssota käynnissä.

Tilanne meni niin pahaksi, että jouduin ottamaan yhteyttä ongelmakoirakouluttaja  Erkku Kottoseen. Lillanille oli sattunut pari tapaturmaa, joista aiheutui kipuja ja sitten vielä lisäksi emännän sairaus. Nämä molemmat asiat johtivat siihen, että Erkun kehotuksesta otin yhteyttä osteopaatti Maaria Kaiperlaan.  Hän hoitaa eläimia ja ihmisiä sakraali-kraniaalisin metodein . Apu löytyi kahden kerran jälkeen. Samalla myös tarkensimme Lars G kanssa otettamme Lillaniin ja pienillä konsteilla tilanne alkoi normalisoitua. Lillan ei enää saa ruokaa ensimmäisenä, ulos mennään emäntä ja isäntä edellä jne.  Pieniä asioita, mutta suuria koiran kasvatuksessa.

Primadonna Lillan on aivan omaa luokkaansa koirana. Vahva Wyomaers-koira, jolla itsetunto kohdallaan, mitä se nyt joskus menee vähän yli äyräitten. Lillan, esikoisemme, on aivan huippukoira. Ikää on kohta 7 vuotta ja edelleen ihailtavan  haastava luonteeltaan.

Tässä nyt pikkuhiljaa mennään eteenpäin ja emännän osa-aikaeläke antaa mahdollisuuden olla enemmän koirien kanssa. 

Aika kuluu taas vinhaa vauhtia. Paljon on tapahtunut viime päivityksen jälkeen.

Tytöt ovat reippaita ja kovin on kevättä rinnassa. Dotti  Pottinen on käynyt mammalomalla Katjan luona. Dotti synnytti kolme pentusta – yhden uroksen ja kaksi narttua. Pennut olivat kovia riiviöitä kuten yleensäkin Katjan kasvatit. Vilkkaita pentuja, joita mamma Pottinen hoiti erittäin hyvin. Niin huolehtiva ja rakastava mamma.

Dotti Pottisen poissa ollessa elämä oli aika tylsää. Vaikka Dotti ei tee koskaan itsestään suurta numeroa, niin sen tyhjä paikka tuntui meidän kaikkien sydämissä. Mamma-Regina oli varsin alakuloinen eikä Lillankaan ollut enää oma dominoiva itsensä.

Dottin kotiintulo oli haastavaa. Pelkäsimme Lars G:n kanssa, että pitkän poissaolon jälkeen voi syntyä konfliktitilanne. Lillan ja Regina nuuskivat Pottisen boxia ja ulostulo oli rauhallinen ja mukavaa katseltavaa. Lillan tosi jäi ”sanattomaksi” ja  oleskeli mieluiten minun sylissäni. Kotiintuloillasta lähtien äiti ja tytär ovat vierekkäin aina kun se suinkin on mahdollista. Liikuttavaa lämpöä niiden välillä. Lillan on pikkuhiljaa tullut taas omaksi itsekseen eli koppavaksi nartuksi, jonka silmien alla mikään ei jää huomaamatta.

Lars G on palannut toipilaslomaltaan työhön ja tytötkin pikkuhiljaa ovat oppineet olemaan itsenäisempiä päivisin. Pikku-Iiris jatkaa tyttöjen ulkoiluttamista päivisin ja nyt sitten vain odotellaan perhosten lentoa kotipihalla

Pojat kyläilemässä!

Tean pojat eivät ole käyneet aikoihin tyttöjä tapaamassa. Nyt kuitenkin saatiin sovittua yhteiset treffit tyttöjen pihalle. Pihalle saapui komea poikabichonien joukko,  Frodo, Luca, Aslan ja Viggo. Komeita poikia kaikki. Viggo (kutsun myös Vikströmmiksi) on kummikoirani. En ole kovin hyvin kumminvelvollisuuksiani hoitanut, mutta ajatukset sitäkin useimmin viipyvät tuossa pienessä puuhakkaassa kauniissa bichonpojassa. Kaikki varmaan muistavat Aslanin, Dotti plottipään rakkaan veljen. Aslanin rakkaus plottipäähän on aina vaan yhtä kiihkeää!

Treffit sujuivat oikein hyvin. Luca vietti koko vierailun ajan orapihlajapensaan alla syöden niiden marjoja. Sisältävät kuulemma antioksidantteja, joten Lucalla on nyt varastossa niitä vuosiksi eteenpäin.

Frodo vietti tapansa mukaan hieman syrjässä omissa ajatuksissaan katsellen lasten leikkejä. Lillan on aina hieman kateellinen Dottin ja Reginan leikeille, mutta tällä kertaa kaikki sujui hyvin ja koirilla oli kivaa.

Kuka onkaan tämä...

Niin tiedättekö, kuka onkaan tämä viehättävä vienokatseinen prinsessa. No sehän on tietenkin Pipsa, meidän bisukkatyttöjemme kaveri tästä lähistöltä.

Pipsan nuori emäntä Iiris on meidän perheen ”pelastaja”. Ilman Iiriksen päivittäistä hoivaa tytöt eivät tulisi toimeen. Pissahätä yllättää just silloin, kun Iiris tulee iltapäivällä koulun jälkeen. Yhtään sekuntia ei voi odottaa. Dotti Pottinenkaan ei olisi meillä ellei Iiris olisi lupautunut tyttöjen hoitajaksi , kun pentua meille harkittiin.

Pipsalla on monta nimeä, Pipsukka, Pipsaliina, Pimpero jne. Sanotaanhan, että rakkaalla lapsella on monta nimeä. Joka tapauksessa naapurin Pipsa on terhakka, suloinen narttutyttö, joka pelkäämättä ryntää pihallemme vastassaan valkoinen bisukka-armeija. Onneksi Pipsukka osaa jo pitää puoliaan. Ehkä pitää paikkansa sanonta, että kolmella tytöllä on kilpailua keskenään, mutta neljällä menee jo hienosta. Mene ja tiedä? Joka tapauksessa meidän perhe on iloinen, kun meillä on ystävänä Iiris ja Pipsa!

Tyttö tuli taloon!

Meidän taloon on muuttanut ihana tyttöbisukka Regina,  Wyomaers Ease Your Pain kennelnimeltään. Tuo tyttö ihanainen on minun ja Lars G:n suloinen käpynen. Prinsessa Lillan ja Dotti Pottinen ovat ottaneet uuden tulokkaamme koiramaisesti vastaan. Tarkoittaa siis sitä, että talossa ollaan talon tavalla ainakin Lillanin mielestä. Dotti Pottinen taas haluaisi leikkiä yötä päivää Reginan kanssa. Mutta eihän sitä nyt jaksa koko aikaa ärsyttävän kakaransa kanssa leikkiä.

Regina on ottanut tavakseen mennä Dottiskaa piiloon auton alle. Sama tapa on tuttu jo aikaisemmiltakin Reginan käynneiltä. Musta vana selässä ja osittain palanut häntä ovat nyt tunnusmerkkeinä. Tytöillä oli pienen pieni ”erä” sohvan takana konsolipöydällä. Pöydällä on valokuvia, patsas ja uusi lamppu. Lamppu hankittiin kahden edellisen tilalle. Ensimmäisellä kerralla Lillan pudotti lampun tuhansiksi säpäleiksi. Uusi lamppu tuli tilalle. Toisen kerran tuo hurmaava pikku gentleman Linus Emil Alexander tiputti lampun alas. No sitten päätettiin Lars G:n kanssa ostaa ”idioottivarma” lamppu, joka ei taatusti mene rikki suurestakaan haaverista.  Emme olisi arvanneet, että tyttöjen ”matsi” lampun alla aiheuttaisi Reginan hännän tupsun palamisen. Käry oli valtava ja tytöt niin kuin ei mitään olisi tapahtunut. Haaveri olisi kyllä ollut suotava Lillanille, jonka vakituinen paikka on pöydällä, johon se ei saisi mennä. Miten opettaa itsepäistä, omanarvonsa tuntevaa Wyomaers girlsiä.

P.S Kuvat saa suuremmaksi klikkaamalla hiirtä kuvan päällä. 

Hei, on muitakin valkoisia koiria! 

Valkoinen paimenkoiran narttupentu odottaa rakastavaa kotia Disadonnassa. 

http://disadonna.vuodatus.net/blog/archive?&y=2010&m=02