Bichonelämää - Hemmaliv med Lillan, Dotti och Regina

2011-04-20T20:41:00.003+03:00

Aika kuluu taas vinhaa vauhtia. Paljon on tapahtunut viime päivityksen jälkeen.

Tytöt ovat reippaita ja kovin on kevättä rinnassa. Dotti Pottinen on käynyt mammalomalla Katjan luona. Dotti synnytti kolme pentusta – yhden uroksen ja kaksi narttua. Pennut olivat kovia riiviöitä kuten yleensäkin Katjan kasvatit. Vilkkaita pentuja, joita mamma Pottinen hoiti erittäin hyvin. Niin huolehtiva ja rakastava mamma.

Dotti Pottisen poissa ollessa elämä oli aika tylsää. Vaikka Dotti ei tee koskaan itsestään suurta numeroa, niin sen tyhjä paikka tuntui meidän kaikkien sydämissä. Mamma-Regina oli varsin alakuloinen eikä Lillankaan ollut enää oma dominoiva itsensä.

Dottin kotiintulo oli haastavaa. Pelkäsimme Lars G:n kanssa, että pitkän poissaolon jälkeen voi syntyä konfliktitilanne. Lillan ja Regina nuuskivat Pottisen boxia ja ulostulo oli rauhallinen ja mukavaa katseltavaa. Lillan tosi jäi ”sanattomaksi” ja oleskeli mieluiten minun sylissäni. Kotiintuloillasta lähtien äiti ja tytär ovat vierekkäin aina kun se suinkin on mahdollista. Liikuttavaa lämpöä niiden välillä. Lillan on pikkuhiljaa tullut taas omaksi itsekseen eli koppavaksi nartuksi, jonka silmien alla mikään ei jää huomaamatta.

Lars G on palannut toipilaslomaltaan työhön ja tytötkin pikkuhiljaa ovat oppineet olemaan itsenäisempiä päivisin. Pikku-Iiris jatkaa tyttöjen ulkoiluttamista päivisin ja nyt sitten vain odotellaan perhosten lentoa kotipihalla

Pojat kyläilemässä!

2010-11-03T18:19:00.000+02:00

Tean pojat eivät ole käyneet aikoihin tyttöjä tapaamassa. Nyt kuitenkin saatiin sovittua yhteiset treffit tyttöjen pihalle. Pihalle saapui komea poikabichonien joukko, Frodo, Luca, Aslan ja Viggo. Komeita poikia kaikki. Viggo (kutsun myös Vikströmmiksi) on kummikoirani. En ole kovin hyvin kumminvelvollisuuksiani hoitanut, mutta ajatukset sitäkin useimmin viipyvät tuossa pienessä puuhakkaassa kauniissa bichonpojassa. Kaikki varmaan muistavat Aslanin, Dotti plottipään rakkaan veljen. Aslanin rakkaus plottipäähän on aina vaan yhtä kiihkeää!

Treffit sujuivat oikein hyvin. Luca vietti koko vierailun ajan orapihlajapensaan alla syöden niiden marjoja. Sisältävät kuulemma antioksidantteja, joten Lucalla on nyt varastossa niitä vuosiksi eteenpäin.

Frodo vietti tapansa mukaan hieman syrjässä omissa ajatuksissaan katsellen lasten leikkejä. Lillan on aina hieman kateellinen Dottin ja Reginan leikeille, mutta tällä kertaa kaikki sujui hyvin ja koirilla oli kivaa.

Kuka onkaan tämä...

2010-04-14T13:27:00.002+03:00

Niin tiedättekö, kuka onkaan tämä viehättävä vienokatseinen prinsessa. No sehän on tietenkin Pipsa, meidän bisukkatyttöjemme kaveri tästä lähistöltä.

Pipsan nuori emäntä Iiris on meidän perheen ”pelastaja”. Ilman Iiriksen päivittäistä hoivaa tytöt eivät tulisi toimeen. Pissahätä yllättää just silloin, kun Iiris tulee iltapäivällä koulun jälkeen. Yhtään sekuntia ei voi odottaa. Dotti Pottinenkaan ei olisi meillä ellei Iiris olisi lupautunut tyttöjen hoitajaksi , kun pentua meille harkittiin.

Pipsalla on monta nimeä, Pipsukka, Pipsaliina, Pimpero jne. Sanotaanhan, että rakkaalla lapsella on monta nimeä. Joka tapauksessa naapurin Pipsa on terhakka, suloinen narttutyttö, joka pelkäämättä ryntää pihallemme vastassaan valkoinen bisukka-armeija. Onneksi Pipsukka osaa jo pitää puoliaan. Ehkä pitää paikkansa sanonta, että kolmella tytöllä on kilpailua keskenään, mutta neljällä menee jo hienosta. Mene ja tiedä? Joka tapauksessa meidän perhe on iloinen, kun meillä on ystävänä Iiris ja Pipsa!

Tyttö tuli taloon!

2010-03-08T22:03:00.017+02:00

Meidän taloon on muuttanut ihana tyttöbisukka Regina, Wyomaers Ease Your Pain kennelnimeltään. Tuo tyttö ihanainen on minun ja Lars G:n suloinen käpynen. Prinsessa Lillan ja Dotti Pottinen ovat ottaneet uuden tulokkaamme koiramaisesti vastaan. Tarkoittaa siis sitä, että talossa ollaan talon tavalla ainakin Lillanin mielestä. Dotti Pottinen taas haluaisi leikkiä yötä päivää Reginan kanssa. Mutta eihän sitä nyt jaksa koko aikaa ärsyttävän kakaransa kanssa leikkiä.

Regina on ottanut tavakseen mennä Dottiskaa piiloon auton alle. Sama tapa on tuttu jo aikaisemmiltakin Reginan käynneiltä. Musta vana selässä ja osittain palanut häntä ovat nyt tunnusmerkkeinä. Tytöillä oli pienen pieni ”erä” sohvan takana konsolipöydällä. Pöydällä on valokuvia, patsas ja uusi lamppu. Lamppu hankittiin kahden edellisen tilalle. Ensimmäisellä kerralla Lillan pudotti lampun tuhansiksi säpäleiksi. Uusi lamppu tuli tilalle. Toisen kerran tuo hurmaava pikku gentleman Linus Emil Alexander tiputti lampun alas. No sitten päätettiin Lars G:n kanssa ostaa ”idioottivarma” lamppu, joka ei taatusti mene rikki suurestakaan haaverista. Emme olisi arvanneet, että tyttöjen ”matsi” lampun alla aiheuttaisi Reginan hännän tupsun palamisen. Käry oli valtava ja tytöt niin kuin ei mitään olisi tapahtunut. Haaveri olisi kyllä ollut suotava Lillanille, jonka vakituinen paikka on pöydällä, johon se ei saisi mennä. Miten opettaa itsepäistä, omanarvonsa tuntevaa Wyomaers girlsiä.

P.S Kuvat saa suuremmaksi klikkaamalla hiirtä kuvan päällä.

2010-03-06T08:44:00.015+02:00

Hei, on muitakin valkoisia koiria!

Valkoinen paimenkoiran narttupentu odottaa rakastavaa kotia Disadonnassa.

http://disadonna.vuodatus.net/blog/archive?&y=2010&m=02

2010-01-15T12:00:00.001+02:00

Joulu tuli ja meni

2010-01-04T12:36:00.002+02:00

Onpa siitä aikaa, kun viimeksi kirjoittelin tyttöjen sivulle. Olenkin saanut moitteita siitä etten ole uutisoinut tyttöjen elämästä pitkään aikaan. Niin se vain on, että työssäkäyvällä ja pitkän työmatkan päässä olevalla virkanaisella illat ovat lyhyitä.

Tyttöjen Jouluaatto meni mukavasti paketteja avatessa ja Linuksen lahjapaljoutta ihastellessa. Todennäköisesti bisukkaneidot olivat olleet kilttejä Joulupukin mielestä, koska herkkupaketteja oli kuusen alla. Lillan heti tajusi nakkipaketin arvon ja repäisi sen pari huitaisulla auki. Sitä vastoin Dotti Pottinen mykistyi Linuksen lahjapaljoudesta eikä ollenkaan tajunnut herkkujen perään.

Tyttöjen hoitaja Iiris on lomalla ja tyttöjen hoito vaati siis erityisjärjestelyjä. Onneksi Lars G vei tytöt työpaikalleen nauttimaan itäisen rannikkokaupungin huumaavista tuoksuista. Teollisuusalueen aidanvierustan jäätynyt ruohonkorsi tuoksui taivaalliselta ja siis erilaiselta kuin kotitien ruoho.

Kaksi päivää tehtaassa riitti meidän bisukoille. Kolmantena päivänä Lars G:n pukiessa päällysvaatteita vantterille harteilleen tytöt häipyivät välittömästi kuin ”tuhkana tuuleen”. Vartiointi ja hurmaaminen olivat vieneet tyttöjen voimat, joten kotona oli tällä kertaa parempi viettää päivä. Meidän bisukat ovat varsinaisia kotihiiriä etenkin Lillan. Se on tullut äitiinsä Aamuun, joka on varsinainen kotihengetär.

Meidän väki toivottaakin nyt Oikein Hyvää Uutta Vuotta kaikille ystäville. Katsotaan, mitä kivaa uusi vuosi tuo tullessaan.

Hauvahuvila

2009-09-29T15:16:00.005+03:00

Meidän tytöt käy hauvahuvilalla aina tiistaisin. Huvila sijaitsee Koirakeitaan tiloissa Vantaankoskella. Hui, miten kivaa siellä on. Tiistaiaamuisin tytöt tietävät, että tänään matkataan huvilalle, koska karstaaminen tapahtuu jo heti aamusella. Kauniiksi laittautuminen on aina välillä hieman mutkikasta puhumattakaan hampaidenpesusta. Lillanilla on nimittäin tapana häipyä maisemista, kun karsta otetaan esille. Lopulta kuitenkin tytöt näyttävät ihanilta ja matka voi alkaa. Hauvahuvilassa odottaa Eero, Greta ja monta muuta hyvää leikkikaveria. Eero on saman rotuinen bisukka ja se on tytöille tietenkin mieleen. Ei sen puoleen, tytöt kyllä tykkäävät melkein kaikista roduista. Tosin Lillan on koppava narttu ja kun se on ”sillä tuulella”, niin vain saman rotuiset kelpaavat kaveriksi. Lillanilla on superego pikku kropassaan. Komentelee ”rottistakin” huvilalla. Onneksi jotkut ovat viisaampia eivätkä välitä Lillanin komentelusta.

Dotti taas on kaikkien kaveri. Touhukas pikkumuija syöksyy heti aamusta leikkimään eikä välitä yhtään, vaikka emäntä lähtee. Hauvahuvilassa leikitään, ulkoillaan ja levätään, vaikka se joskus onkin hieman vaikeaa ainakin Dottiskalle, meidän ikiliikkujalle. Hoitotädit huolehtivat koirista erittäin hyvin ja tilaa on temmeltää mielin määrin.

Hauvahuvila on ratkaisu esimerkiksi yksinäiselle koiralle. Kerran viikossa koko päivän on mahdollista peuhata ja leikkiä muiden koirien kanssa. Siellä on tosi kivaa ja kotiin tullessa nukuttaa niin paljon, että…

Bisukkaneidin elämä on ihanaa!

2009-08-19T16:27:00.005+03:00

Viimeinenkin koivu on nyt tontiltamme kaadettu. Se oli jo puoliksi laho sisältä, joten turvallisuussyistä sen aika oli joutua kauniiksi halkopinoksi pihallemme.

Lillan on bisukkaneiti, joka osaa ottaa ilon irti kaikesta mahdollisesta niin suuresta kuin pienestäkin tapahtumasta. Sahanpurukasa on niiiiin vastuttamattoman ihana sen mielestä….

Och vad hände sen...

2009-07-17T20:36:00.015+03:00

Vår resa till Puumala var jättefin. Jag skriver om vår resa på min Elämäni estetiikka-sidorna.

Dotti Pottinen var hos Maija och bichonflickorna under vår Savolaxresa. Dotti fick en verklig lärdom av mamma Regina. Urho-valpen orkade hålla i gång från morgon till kväll och försökte betäcka vår lilla gumma Dotti hela tiden. Jag trodde, att Dotti inte kunde ta vara på sig själv, men lyckligtvis förstod Dotti att hoppa upp i soffan. Vår lilla gumma är för snäll och nästan utan egen vilja.

På lördagen var Dotti Pottinen med Maija på hundutställning i Tusby. Dotti tävlade i juniorklassen första gången. Dotti fick Utmärkt4. Domare var Marja Talvitie.

I Hyvinge på söndagen fortsatte Dotti i samma takt och fick Utmärkt3. Domare var Markku Kipinä.

Det var ett fint veckoslut. Dotti trivs hos Maija och tycker om att leka med mamma Regina. Jag är glad och tacksam, att Maija orkar sköta Dotti Pottinen och ta henne till utställningarna.

Tytöt ja Linus

2009-07-03T19:53:00.002+03:00

Hejsan alla bichonvänner!

2009-07-03T19:40:00.003+03:00

Flickorna var senaste veckoslut hos Aslan, Frodo och Luca. Jag tackar ännu Tea, för att hon orkade sköta tre egna samt våra två hundar. Prins Aslan blev jätteförtjusad i vår lilla gumma Dotti.

Inkommande veckoslut firar jag, Lars G och vår prinsessa Lillan i södra Savolax i Puumala. Jag hoppas, att det vackra vädret fortsätter. Maten försöker vi få på nät, men för säkerheten besöker vi lokala andelslaget. Vår lilla Dotti reser igen till Maija. Dotti Pottinen är som en zigenare, den tycker att röra på sig och saknar inte oss. Prinsessan Lillan får vara nummer ett några dagar och den rollen tycker hon mycket om.

Jag har kanske nästa vecka något intressant att berätta om vår resa och också om Dottis dagar hos Maija.

Tuomarinkylän vinttikoirakeskuksessa tapahtui…

2009-06-05T09:19:00.004+03:00

Sisko ja sen veli olivat taas tienpäällä mitä pentunäyttelyihin tulee. Dotti-tyttömme Wyomaers Illegal Cat vietti Maijan hoidossa koko viikonlopun emännän nauttiessa lakkiaiskahveja kahden nuoren ja kauniin ylioppilastytön luona.

Lauantaina Dottin ansiot olivat 1Kp, Pn1 ja Vsp. Dottia esitteli kehässä Wyomaers girlsien kasvattaja Katja. Hänen asiantuntevuutensa ja varmaotteisuutensa herätti Dotti Pottisen prinsessa Ruususen unesta. Pottinen on ollut melko unelias haaveilija juoksun jälkeen, mutta selvää virkistäytymistä on jo olemassa. Assu Wyomaers I`m Cat Enough kahmaisi taas pokaalit (Rop-pentu)kotiinpäin. Tuomarina oli Annukka Paloheimo.

Sunnuntaina osat sitten kääntyivät ja Dotti Pottisen pokaalisarja ja ruusukevalikoima lisääntyi. Dottin ansiomerkit olivat 1Kp, Pn1, Rop-pentu ja Ryp4. Ei voida olla kuin tyytyväisiä. Tuomarina oli Paula Valakari.

Tapasimme sunnuntaina näyttelyssä myös Dotti Pottisen hyvän ystävän Chili Con Carnen . Chilin menestys oli Pottisen lailla suurenmoista. Jälleennäkeminen oli suloista pulustelua.

Ilma oli molempina päivinä lämmin jopa helteinen. Onneksi sisko ja sen veli jaksoivat ”hymyillä” koko näyttelyn ajan. Se tuotti tulosta.

Lappeenrannan pentunäyttely 21.5.2009

2009-05-23T09:43:00.006+03:00

Sisko ja sen veli eli Wyomaers Illegal Cat ja Wyomaers I´m Cat Enough matkasivat Lappeenrantaan pentunäyttelyyn epävakaisen sään vallitessa.

Illegal Cat eli Dotti Pottinen on ollut hieman alamaissa juoksun jälkeen, mutta reipastui kuitenkin Maijan käsittelyssä ja sai näyttelytuloksena 1Kp, PN1 ja VSP pentu. Dottille pentunäyttely oli ensimmäinen, joten tyytyväisiä ollaan tuloksiin.

I´m Cat Enough eli Aslan sijoittui loistavasti ja toi pokaaleita ja ruusukkeita mukaansa kotiin Espooseen oikein roppakaupalla. Aslanin tulokset olivat 1Kp, PU1, ROP pentu ja RYP3.

Tuomarina toimi Eeva Resko.

Äiti Regina se jännitti Elkkilässä, miten kakarat sijoittuvat ja käyttäytyvät. Ei moittimista, kaikki meni perfekt ja siitä kiitos myös Maijalle.

Bisukkaneidit Valborgina saaressa

2009-05-19T10:32:00.014+03:00

Bisukkaneitien matka Paratiisisaarellemme sujui nukkumisten merkeissä. Pienet saaristolaivurimme nukkuivat koko merimatkan niin sikeästi, ettei kuohuviinipullon korkkien poksahduksetkaan saaneet niitä pahemmin hereille.

Lillankin oli rauhallinen rantautuessamme eikä temppuillut veneen kaiteilla kuten ennen niin monesti on tapahtunut. Onneksi tytöillä on pelastusliivit. Dotti näytti Lillanin vanhoissa pelastusliiveissä vähän nuhruiselta, kun taas prinsessa loisti uudet liivit päällään että oksat pois! Sanotaan, että vaatimattomuus kaunistaa. No mene ja tiedä. Lillan kyllä ottaa kaiken irti paistatellessaan parrasvaloissa. Dotti tuntuu taas olevan taustavaikuttaja. Sopivasti tuo itseään esille, kun tarvis!

Ohittaessamme merivartioaseman kamerat tallentavat Lillanin esityksen helikopterikentällä. Sen on aina pakko päästä tekemään pari pyörähdystä asemalla. Ensin alueen toisen kameran eteen ja sitten toisen. Pikku narsisti tuo meidän Lillan.

Tuliaisina tytöt toivat kevään ensimmäiset punkit. Ne inhottavat verta imevät ötökät ovat heränneet talven jälkeen taas kiusaamaan ihmisiä ja eläimiä.

Matka takaisin kotiin mantereelle oli myrskyisä. Onneksi tytöt ovat kunnon laivureita ja venettä ohjasi kunnon kippari!

2009-04-13T14:07:00.005+03:00

Meidän tytöt ovat heittäneet talvimanttelinsa takaisiin garderoobiin. Kurapuvut ovat tulleet tilalle ja bisukkaneidit saavat ihastusta osakseen kyläraitilla. Emäntäkin pukeutuu usein punaiseen, joten täydelliset naiset eivät ole vain amerikkalaista hömppää vaan totista totta koto-Suomessa.

Match-show 8.3.2009 Keravalla

2009-03-09T15:39:00.028+02:00

Sunnuntai-aamuna koirat boxiin ja menoksi! Suuntana Dottilla ja Kipalla, Aslanilla ja Tealla sekä Maijalla on Kerava. Kyseessä on Dottin ja Aslanin ensimmäinen ”pentunäyttely”, josta lähdetään hakemaan kokemuksia myöhempiä näyttelyitä silmälläpitäen.

Dotti ja Aslan

Pentunäyttelyyn on ilmoittautunut toista sataa erirotuista pentua, joten päivä on pitkä ja väsyttävä. Tavaratalo Prisman parkkihalli on näyttelytilana. Parkkitila kun on, lattiat ovat likaiset ja pölyiset. Saamme kuitenkin pidettyä siskon ja sen veljen puhtaana ja esiintymiskelpoisena loppuun asti. Molemmat koirat pääsevät loppusuoralle asti, mutta voittajaksi kumpikaan ei yllä. Voiton vie kaunis Suomenajokoira. Olemme hieman pettyneitä, koska Dotti ja Aslan ovat mielestämme maailman kauneimmat koirat!

Dotti kehässä

Pääasia kuitenkin on, että näemme, miten koiramme suhtautuvat toisiin koiriin näyttelytilanteessa ja samalla saamme myös itse hieman kokemusta tulevaa silmälläpitäen. Onneksi meillä on Maija mukana tukemassa, esittämässä koiriamme ja kertomassa näyttelykokemuksistaan. Teimme tutkimusmatkan ja olemme tyytyväisiä ”välierässä” saatuun punaiseen nauhaan.

Sulassa sovussa

Lillanin ja Dottin kaverit

2009-03-04T21:25:00.009+02:00

Mistä kaikki alkoi

2009-02-22T16:08:00.007+02:00

Bichon frisé rotuna oli minulle vieras vielä nelisen vuotta sitten. Olin ajatellut jo pitempään koiran hankkimista, kun poikamme Max oli veljensä Hansin tavoin muuttanut pois ja jättänyt äidin sydämessä tilaa vielä yhdelle ehkä kahdelle. Toki mieheni Larsilla on pysyvä jalansija sydämessäni, mutta kaipasin silti täydennystä pikkukoiran muodossa. Olimme olleet jo yhden persoonallisen koiran omistajia, länsi-ylämaan terrieri Bobin. Tuo mainio keksi-kerjäläinen ja valkoinen koira eli 13,5- vuotiaaksi, vaikka sen elämä oli vaikeaa. Westieillä oli laajemminkin suuria iho-ongelmia 70- ja 80-luvun tienoilla ja meidän Bobilla ongelmat olivat hyvin suuret. Silloin päätin, että valkoista koiraa en enää ota, jos ihosairaudet ovat kaikkien valkoisten koirien ongelmana. Toisin kävi, valkoinen koira tuli!

Elämäni eläimet

2009-02-22T13:09:00.003+02:00

Elämäni eläimet, bichon-tyttöni ovat haastaneet minut kirjoittamaan tarinoita koiranelämästä ja vähän muustakin. Bichon frisé-omistajien parista olen löytänyt monta ystävää, jotka ovat innostaneet minua kirjoittamaan omia koirakuulumisiani. Elämä kahden Bichon frisé tytön kanssa ei ole koskaan tylsää ja arjen huippuhetket ovat täynnä pieniä koiramaisia asioita. Hyppysellinen chiliä ja arjesta tulee juhlaa tyttöjen kanssa. Lillanin ja Dottin koiruuksien lisäksi puutarha- ja remppauutisia voi vilkaista myöhemmin omilta sivuiltaan.